Onko siellä oven takana mitään?

Integraatio on muotisana. Hieman hähmäiseltä se vaikuttaa kun puhutaan asioista, joita ei voi käsin kosketella. Idea on kuitenkin sama kuin integroiduissa keittiökalusteissa. Yhden keittiökaapistoon sulautuvan oven takaa löytyy sekä jääkaappi että pakastin. Hyvinvointialueista puhuttaessa integraatio tarkoittaa ihan samaa asiaa, palvelujen yhdistämistä yhden oven taakse niin, että ne ovat helposti ja koottuna löydettävissä.

Palveluiden yhdistämisestä puhutaan mutta toistaiseksi konkreettisia esimerkkejä on vähän. Sosiaalihuollon palvelut, kuten esimerkiksi ikääntyneiden asumispalvelut, sosiaalityö, päihdehuolto, vammaisten palvelut, mielenterveysongelmaisten palvelut ja lastensuojelu, uhkaavat jäädä vähäiselle huomiolle hyvinvointialueiden rakentamisessa. Väliinputoajia palveluissa ovat usein ne henkilöt, joilla on monia, laaja-alaisia ongelmia. Varsinais-Suomen tulevan hyvinvointialueen päätöksenteon rakennetta valmistellaan ikäkaarimallilla. Se tarkoittaa väestön näkemistä erillisinä ikäryhminä.

Jostain on aloitettava ja ikäkaarimalli on kokoavampi kuin moni muu rakenne. Siinäkin on erityistä huomiota vaativia rajapintoja, kuten esimerkiksi vammaispalvelut. Pysyvätkö esimerkiksi ikääntyneiden vaikeavammaisten henkilöiden palvelut samalla tasolla, jos ne integroidaan osaksi muiden ikääntyneiden palveluja? Tulevien hyvinvointivaltuutettujen täytyy olla erittäin tarkkana ja puolustaa niitä, joiden on vaikeinta saada oma äänensä kuuluviin. Erityisosaamisen tarve ei poistu integroimalla palvelu paperilla osaksi isoa kokonaisuutta. Oven takaa täytyy löytyä kaikki mitä tarvitaan.

Hyviä esimerkkejä onneksi on jo olemassa. Parhaiten edennyt vaikuttaa olevan lapsiperheiden kokonaisvaltainen tuki. Lasten, nuorten ja perhepalveluiden kehittämisessä on käynnissä esimerkiksi perhekeskusten jatkokehitys. Perhekeskus, nimensä mukaisesti, auttaa koko perhettä ja on näin peruspalvelut yhteen kokoava yhden luukun palvelu. Perhekeskus sisältää moniammatillista osaamista ja on asiakkaille helposti lähestyttävä. Tällaiset toimintamallit ovat enemmän kuin tervetulleita.

Ne pienet teot

Ihailen valtavasti järjestötyötä! Ajatelkaa, tärkeäksi kokemansa asian eteen työskentelyä vapaaehtoisesti. Yhteisen hyvän ja muiden hyvän vuoksi, ei siksi että saisi itse kannuksia tai suoraa hyötyä.

Tutustuin järjestöihin sairaanhoitajan työn kautta. Vapaaehtoisia vanhainkodeissa tuomassa iloa arkeen, potilasjärjestöjä tarjoamassa vertaistukea, heikommassa asemassa olevien eteen tehtyä ruokakassien jakoa.

Väitän että jokainen haluaa olla mukana auttamassa toista. Sykähdytti, kun omassa somessa tuli vastaan tuttavani, varsin karskin, viisikymppisen miehen ehdotus, että hänen somepiirinsä voisi jokainen tukea Operaatio Ruokakassia pienellä summalla.

Minä, kun joku ehdottaa jotain upeaa.

Olin niin mukana, välittömästi! Samalla vähän hävetti. En ole säännöllisesti mukana järjestötoiminnassa kuin muutamia jäsenmaksuja maksamalla ja tempauksiin osallistumalla. Toisaalta tästä voi parantaa ja jokaisen pienikin osallisuus on parempi kuin ei mitään. Yritän parantaa, vinkkaa jos Sinulla on jokin hyvä idea. Olen herkkä osallistumaan. 🙂

Joulupostia

Joulukortit ovat jääneet viime jouluina postittamatta. Pitkälti syynä on ollut sähköisten tervehdysten yleistyminen. Nyt ajattelin nostaa korttiperinteen jälleen kunniaan, syynä COVID-19. Moni asumispalveluiden parissa asuva on eristyksissä, omaksi turvakseen. Elinpiirin kapeutuminen ja sosiaalinen eristäytyneisyys voi käydä raskaaksi.

Turussakin on meneillään ihana kampanja, Joulupostia ikäihmiselle. Sen takana on vapaaehtoisjärjestö Siskot ja Simot. Pienellä muistamisella ja välittämisellä voi olla iso merkitys jaksamiselle. Kortteja voi viedä keräyspisteeseen, mm. kirjastoihin ja Skanssin monitoriin 11.12. saakka.

Joulukortteja valmiina keräykseen.

Kortti ei tietenkään ratkaise yksinäisyyttä. Uskon silti arjen pieniin, hyviin tekoihin. Vapaaehtoisjärjestöt tekevät korvaamattoman arvokasta työtä lähellä jäseniään. Usein niillä on viranomaistahoja parempi kosketus ihmisten tarpeisiin ja notkeampi tapa toimia. Kannatan lämpimästi kaupungin ja järjestöjen yhteistyötä!

Oma tapani toimia on ollut osallistuminen rahallisesti ja nimettömästi keräyksiin, sekä jäsenenä SPR:n ja Pelastakaa Lapset ry:n toimintaan. Jokainen voi joutua vaikeuksiin, jolloin apua tarvitaan.