Rohkeasti kohti tulevaa

Kerrankin Turussa on lunta myös uudenvuoden alla! Olen iloinnut lumesta, lomasta ja koko ajan nousevasta koronarokotusprosentista. Muutamia huolenaiheitakin yrittää nousta pintaan. 

Uutisiin on noussut aluevaalien alhaiseksi ennakoitu äänestysprosentti. Hassua, media julkisoi alhaisesta prosentista sen sijaan että rummuttaisi vaalien tärkeyttä kansalaisille. Tämä sataa tietysti niiden laariin, joiden äänestäjät ovat uskollisimpia (Lue: Kokoomus). Toki toivoisin koko äänestysjärjestelmän rukkaamista hieman modernimmaksi. Ennakkoäänestys kestää onneksi viikon ja paikat ovat kulkureittien varrella ostoskeskuksissa. 

Huolestuttavaa tämä on siksi, että yhteiskunnan moniäänisyys ei toteudu, jos vain pieni osa äänestää. Arvoista tässä lopulta on kyse, ja asiantuntemuksesta. Toivon hartaasti, että valituiksi tulee mahdollisimman moni sosiaali- ja terveysalan tai pelastustoimen työntekijä, jotta työtä pystytään kehittämään sisältäpäin sen arjen tuntevien avulla. 

Eikä koronakaan juuri helpota tilannetta vaikka omikron ei toistaiseksi ole vaikuttanut vakavia tautimuotoja aiheuttavalta. Sain itse kolmannen piikin ennen joulua ja tänään käytin lapseni ensimmäisessä rokotuksessa. Terveys on edelleen ohjenuorani, joten uusia ihmisiä ei paljon pääse tapaamaan ja kuulemaan heidän ajatuksiaan. Haitallista tietysti meille uusille kasvoille, tunnettavuutta ei entisestään ole, kuten ei tukea laajaan mainontaankaan. Noo, yrittää täytyy ja kuten isäni aina sanoi, anna hevosen huolehtia, sillä on isompi pää. 

Eli kohta valjastan tukijoukkoni (=lapseni ja mieheni) ja suuntaan ihan perinteisesti jakamaan mainoksia postiluukkuihin. Samalla voi siivoilla rakettiroskia pois ympäristöstä. Pyydän jo etukäteen anteeksi jokaiselta, joka ei olisi mainosta halunnut mutta olen sen vahingossa ehtinyt työntää luukusta sisään! Joskus tyttöjä paimentaessa sattuu vahinkoja ja tarkkaavuus herpaantuu. 

Valoa ja onnellisia tapahtumia ensi vuoteesi toivottaen, 

Riikka. 

Vähemmän hoitoa niille, jotka sitä eniten tarvitsevat

Otsikko näyttää kirjoitettuna järjenvastaiselta. Tämä on silti nykytilanne. Suomessa työterveyshuolto aiheuttaa vinouman terveyskeskusten kävijäkuntaan. Työterveyshuollon taso vaihtelee työpaikasta riippuen.

Oma työnantajani, julkinen sektori, ostaa henkilöstölleen pitkälti sen, mikä on lain mukaan pakollista. Naisvaltaisella alalla naistentaudit on rajattu ulkopuolelle. Akuuttiin hoitoonkaan työterveyttä ei ole meillä tarkoitettu, joskus voi hyvällä onnella saada ajan ilmaiselle lääkärikäynnille.

Täysin toinen tilanne on yksityisellä puolella työskentelevällä puolisollani. Hänen työterveytensä hoitaa pois vaikka tikun jalasta ja sairastapauksissa yhteyttä pidetään tiiviisti. Epäilemättä palvelu on myös huomattavasti kalliimpi. Eri palveluvalikoimasta huolimatta kyseessä on kuitenkin terveyttä edistävä ja ylläpitävä palvelu, joka kuuluu vain työssäkäyville. Erityisesti sairauksien ennaltaehkäisyyn ja työkyvyn ylläpitämiseen työterveyshuolto kiinnittää runsaasti huomiota.

Terveyden epätasa-arvo

Entäs ne jotka eivät käy töissä? Ovat sairaita tai eläkkeellä? He maksavat itse nopeasta hoidosta yksityisellä tai hitaammasta terveyskeskuksessa. Hieman nurinkurista; jos olet jos sairas tai iäkäs, saat hoitoa vähemmän kuin ollessasi työssä ja parempikuntoinen.

Tarttumattomat-verkoston muodostavat Suomen suurimmat potilas- ja kansanterveysjärjestöt sekä maan suurin tieteellinen seura, Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Verkoston tavoitteena on valtion, kuntien ja järjestöjen yhteistyö kansansairauksien ehkäisemiseksi. Verkosto on sanoittanut tasa-arvoisen terveyden edistämisen aluevaalitavoitteissaan:

Hoitoon tai tutkimuksiin pääseminen ei saa olla kiinni iästä, asuinpaikasta, varallisuudesta, sosioekonomisesta asemasta tai muusta taustasta. Hoitopolun on oltava yhtenäinen koko maassa hoidon tarpeen toteamisesta aina sen toteutumiseen kuntoutumiseen asti. Yksikään potilas ei saa jäädä ilman varhaista diagnoosia tai oikea-aikaista hoitoa siksi, että hänellä ei ole varaa terveydenhuollon asiakasmaksuihin tai lääkekustannuksiin.

Allekirjoitan tämän täysin. Kipukohtia on tällä hetkellä monia. Ensinnäkin hoitoon pääsyn vaikeus. Terveyskeskukseen ei niin vain kävellä ja takaisinsoittoautomaatit sekä heikot nettivarausohjelmat lannistavat sitkeämmänkin ajanvaraajan. Toiseksi hoidon laatu, jota ei kilpailutuksissa paljoa painoteta. Kolmanneksi SoTe-järjestelmän pirstaloituneisuus, joka tekee moniongelmaisen hoidon kokonaisuudesta reikäisen tilkkutäkin. Neljänneksi henkilökunnan pako alalta monistakin syistä, mainittakoon nyt vaikka johtaminen, palkkaus, kivikautiset organisaatiorakenteet, olemattomat etenemismahdollisuudet ja liukuhihnamaiseksi pakotettu työ. Ja nämä ovat vasta ne tärkeimmät.

Kannattaa tutustua Tarttumattomat -verkoston kotisivuihin https://www.tarttumattomat.fi ja vaalitavoitteisiin vielä tarkemmin avattuna täältä: https://www.tarttumattomat.fi/@Bin/172728/Tarttumattomien_aluevaalitavoitteet_2022.pdf .

Kuten esimerkeistä käy ilmi, verkoston työ ei tietenkään yksin riitä. Hyvinvointialueille tarvitaan hallinnollisten ja polittisten osaajien lisäksi substanssin taitajia. Niitä, jotka tuntevat asiakkaiden, potilaiden ja työtekijöiden haasteet käytännössä. SoTe-alan rautaisia osaajia. Kehittäminen tapahtuu aina sisältäpäin, työtä tekevien ja palveluja käyttävien tiedon avulla.

Sairaanhoitajana kuntavaaleissa

En osaa lupaus- ja parannusretoriikkaa, enkä voi korostaa kokemustani lautakunta- tai valtuustotyöskentelyssä. Minulta puuttuvat poliittiset yhteydet. Ilmoittauduin ehdolle itse, koska ajattelin osaamiseni voivan olla hyödyksi Turulle.


No mitä sitten osaan? Näin sairaanhoitajana,

  • tiedän erittäin paljon terveyspalveluista, niiden nykytilasta ja mahdollisuuksista
  • tunnen järjestelmän pirstaloituneisuuden ja vaikeuden saada apua
  • ymmärrän henkilökohtaisen kohtaamisen ja ystävällisen asiakaspalvelun arvon
  • näen kaikki ihmiset tasa-arvoisina
  • arvostan erittäin paljon kaikkea työtä ja sen tekijöitä tehtyäni 20v käytännönläheistä ja vaativaa työtä kolmessa vuorossa
  • olen tottunut paineeseen ja priorisointiin
  • kouluttaudun jatkuvasti
  • tiedän, ettei kaikki ole aina yksilöstä itsestään kiinni
  • yritän aina työssäni parantaa tilannetta ja nähdä mahdollisuuksia kehittää toimintaa.

Onko näistä ominaisuuksista sitten hyötyä kuntapolitiikassa? Varmasti. Saisiko niillä ääniä? Ehkä, mutta koska ne yhteydet puuttuvat enkä ole edes julkisuuden henkilö, tuskin kovin montaa.

Ihan vähän ahdistaa vaalien lähestyminen. Ei niinkään tuloksen kannalta vaan tämän markkinoinnin. Mutta hei! Parempi olla mukana omana itsenään alusta saakka.

Työ tekijäänsä kiittää

..vai kiittääkö? Sairaanhoitajana olen seurannut tiiviisti keskustelua hoitoalan työoloista ja hoitajapulasta mm. kotihoidossa. Tätä kirjoitettaessa Kuntarekryssä oli avoinna 54 sairaanhoitajan ja 37 lähihoitajan paikkaa Turussa.

Terveydenhuolto on mitä suurimmassa määrin tuottavaa, ilman sitä ihmiset eivät toipuisi takaisin työkykyiseksi tai pystyisi asumaan yhtä pitkään kotona Tämä tulos, hoidon vaikuttavuus on erittäin hankalasti mitattavissa. Ei voida tehdä kaksoissokkoutettua tutkimusta, jossa puolet potilaista jätettäisiin arvalla ilman hoitoa ja seurattaisiin millaiset vaikutukset sillä on yksilöön, perheeseen ja yhteiskuntaan.

Terveydenhuollossa tasapainoillaan tutkitusti vaikuttavan hoidon ja sen aiheuttamien kustannusten ristipaineessa. Julkisella terveydenhuollolla on velvollisuus käyttää vaikuttavia menetelmiä. Esimerkiksi vaikuttavaksi todettu, elintapamuutoksiin motivoiva ohjaus voisi vähentää potilaiden sairastumista mutta mikä organisaatio ja henkilöstöryhmä sen toteuttaa, millä ajalla ja mitä se saa maksaa? Tulos ei näy välittömästi ohjausta toteuttavassa organisaatiossa.

Niin miten tämä niihin avoimiin työpaikkoihin liittyy?

Terveydenhuoltoa on pyritty tehostamaan ottamalla käyttöön uusia hoitoja, lisäämällä tehtäviä ja vähentämällä välittömiä kustannuksia. Samanaikaisesti julkiselle puolelle ohjautuvat myös monisairaimmat ja vaativinta hoitoa tarvitsevat. Työ on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi mutta työn tekemisen mahdollisuudet eivät ole muuttuneet samaa tahtia. Meillä on edelleen yksi palkka samasta työstä, suoritti sen miten hyvin (tai huonosti) tahansa. Palkka määräytyy nimikkeen, ei osaamisen mukaan. Hoitajan mahdollisuudet suunnitella työtään tai vaikuttaa sen suorittamiseen ovat keskimäärin hyvin vähäiset. Perinteisesti hoitajan työn etu on ollut sen jääminen työpaikalle mutta tämäkin on muuttunut, sijaistilanteen ollessa hankala vapaa-ajalle tulee soittoja ja whatsapp-viestejä, joissa ehdotetaan lisävuoroja tai vuoronvaihtoja.

Olen odotellut tämänkaltaista työpaikkailmoitusta: ”Hei sinä terveysalan ammattilainen, tule meille töihin! Meille olet yhtiön tärkein voimavara ja käyntikortti asiakkaille. Kun sinä voit hyvin, myös asiakkaat saavat hyvää hoitoa. Työn prosessit on laadittu moniammatillisesti sujuviksi ja seuraamme ja kehitämme niitä jatkuvasti.

Luotamme työntekijöidemme ammattitaitoon mutta kukaan ei odota sinun osaavan kaikkea heti. Alkuun saat laajan perehdytyksen mentoriltasi ja hän pysyy myöhemminkin tukenasi. Haluamme tuntea työntekijämme ja tarjota sinulle mahdollisuuden kehittyä. Osaamisen kehittäminen näkyy sekä työtehtävissä että palkkauksessa.”

Soteuudistuksen pitäisi tuoda muutos palveluiden saatavuuteen ja järjestämiseen. Pidän tärkeänä, että muutosta tulee myös osaavan henkilökunnan hyvinvoinnista huolehtimiseen, sillä ilman heitä ei ole myöskään hoitoa ja hoivaa.