Onko asuinalueesi turvallinen?

Pihasta on mystisesti kadonnut kaikenlaista. Moottorisaha, tikkaat, työkaluja ynnä muuta sinänsä pientä. Moottorisaha löytyi Tori.fi -palvelusta myynnistä ja samalla realisoitui että meillä asioivat muutkin kuin talon asukkaat.

Elämme kahden asuinalueen välillä asuen yhdessä ja remontoiden toisessa. Remontti etenee muun elämän ohella, joten vaikka paikalla ollaan päivittäin, siellä ei vietetä aikaa 24/7. Näin saimme omakohtaisesti tutustua ikävään piirteeseen avoimessa ja luottavaisessa yhteiskunnassa, varkauksiin.

Paransimme hieman valvontaa ja kävi ilmi, että tontilla asioitiin kummallisiin aikoihin, kuten aamukuudelta sunnuntaina. Pihassa on helppo pyörähtää ja katsoa löytyykö jotain mukaan otettavaa ja helposti realisoitavaa omaisuutta. Mainittakoon, että kävijät olivat kaikki kantasuomalaisia.

Mikä sitten neuvoksi? Vahingosta viisastuu ja turvajärjestelyjä oli pakko parantaa. Emme ole rikkaita ja omaan pihaan tunkeutuminen tuntuu loukkaavalta. En silti näe itseäni rakentamassa muuria tai vallihautaa talon ympärille, enemmän ilmiö sai pohtimaan ketä varkaat ovat ja miksi näin toimitaan.

Kaikki ei voi olla hyvin sillä yksilöllä, joka etsii toisten pihoilta vietävää. Tällainen yksityisyritteliäisyys ei ole riskitöntä vaan työlästä ja yleisesti tuomittua. Ei varsinaisesti kenenkään lapsuuden haaveammatti.

Tästä ajatus johtaa ilmiön taustamekanismeihin. Syrjäytyminen, näköalattomuus, köyhyys, koulutus- tai työpaikan puuttuminen, päihdeongelmat, vanhempien tuen vähyys ja tämän kaltaiset vaikeasti lähestyttävät, laajat ongelmavyyhdit ovat niitä, joihin haluan vaikuttaa. Taustatekijöihin vaikuttaminen on hidasta mutta välttämätöntä. Ja pidemmälle katsoen tehokkaampaa kuin yksittäisen varkaan torjuminen.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen on saatava resursseja ongelmien ennaltaehkäisyyn, kouluihin tarvitaan enemmän koulunkäyntiavustajia, terveydenhoitajia ja psykologeja. Tuntemani varhaiskasvattajat ja opettajat ovat rautaisia ammattilaisia, joiden viesti on hämmästyttävän sama työpaikasta riippumatta; lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin heillä on antaa. Ihmistyössä tarvitaan ihmisiä, eikä lapsen kohtaamista voi automatisoida. Ilmiö on täysin sama kuin terveydenhuollossa, jossa potilaiden ongelmat ovat yhä moninaisempia. Yksi ihminen ei veny määräänsä enempää.

Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus harrastaa ja suunnata energiaansa positiivisesti. Kannatan lämpimästi koulujen suunnittelemista hyvinvointikeskuksiksi. Harrastukset on helpompi tuoda kouluun kuin lapset kerätä toisaalle harrastuksiin. Koulu on turvallinen ja tuttu paikka, jonka merkityksen yhteisössä huomaa vasta sitten kun se ei toimi. Toisen asteen ilmainen koulutus jatkaa samaa linjaa pidemmälle estäen syrjäytymistä.

Ruohonjuuritason valinnat tuottavat pitkän ketjun päässä tekoja. Uskon vahvasti, että lapsiin ja nuoriin sijoittaminen on tärkeintä mitä voimme tehdä. Minä haluan pitää asuinalueeni Itäharjun ja Hannunniitun sekä koko Turun turvallisena tulevaisuudessakin.

103-vuotias Suomi

Tämän vuoden itsenäisyyspäivä on poikkeuksellinen. Emme pääse tapaamaan läheisiä, emme voi liikkua vapaasti, emme voi osallistua kuten ennen. Nämä ovat silti rauhanajan rajoitustoimenpiteitä ja aiheuttamastaan epämukavuudesta huolimatta kestettävissä.

Talvisodan alkamisesta tuli noin viikko sitten kuluneeksi 81 vuotta. Vapaan ja itsenäisen maamme puolesta moni kuoli tai antoi terveytensä. Tuota uhrausta on vaikea käsittää rauhan aikana syntyneenä ja kasvaneena.

Nyt tarvitaan pandemiaohjeistuksen noudattamista ja omaehtoista liikkumisen vähentämistä. Yhteisen turvallisuutemme puolesta se on vähintä mitä voin omalta osaltani tehdä. Pidetään huolta toisistamme.

Hyvää ja turvallista itsenäisyyspäivää!