Tätä kirjoittaessani viimeinen ennakkoäänestyspäivä on juuri valkenemassa, sumu järven pinnalta alkaa haihtua. Äänioikeus on upea asia. Näin naisena iloitsen siitä, että Suomi antoi naisille äänioikeuden kolmantena maailmassa ja ensimmäisenä Euroopassa vuonna 1906. Äänioikeus on yhtäläinen, eli jokaisella on käytettävissä yksi ääni. Äänioikeus on myös luovuttamaton, eli sitä ei voi luovuttaa toiselle. Kyse on nimenomaan oikeudesta, velvollisuutta äänestämiseen ei ole. Äänestämisestä ei myöskään jää henkilöön yhdistettävää tietoa, eli jälkikäteen ei voida todentaa kuka on ketäkin äänestänyt.
Olen tehnyt paljon töitä ikääntyneiden parissa. Palveluasunnoissa, pitkäaikaisen hoidon yksiköissä, ympärivuorokautisen, tehostetun hoidon yksiköissä, sairaalaan akuuteilla ja pitkäaikaisosastoilla. Hoitopaikan nimikkeet ovat vuosien varrella vaihdelleet mutta yhteistä niille on ollut avun tarjoaminen kun päivittäiset toiminnot eivät enää itsenäisesti suju. Hyvin usein, lähes aina, selviytymisen ongelmiin liittyy muistihäiriö.
Muistisairaudet etenevät eri tavoin ja usein alkuvaiheessa ilmenevät unohdukset ja väärinkäsitykset kuitataan huumorilla. Sairauden edetessä tilanteet, joita ei pysty enää ymmärtämään, voivat aiheuttaa voimakasta ahdistusta. Jotkin asiat voivat tulla niin sanotusti selkärangasta, eli sujua automaattisesti. Esimerkiksi laulaminen voi onnistua vaikka puhuminen ei enää suju. Äänestäminen voi sujua vaikkei ihmisiä enää tunne.
Olen ollut mukana useissa laitosäänestyksissä, joissa vaalivirkailijat siis saapuvat pitkä- tai lyhytaikaista hoitoa tarjoavaan laitokseen ja siellä tuolla hetkellä hoidossa olevilla on mahdollisuus äänestää. Yleensä henkilökunta on kysynyt potilailta/asukkailta etukäteen, haluavatko he käyttää äänioikeuttaan. Joskus joku haluaa, yleensä suurin osa ei. Vaalimainonta on kiellettyä, toki normaali mainosjakelu ja lehdet tavoittavat myös erilaiset laitokset.
Omalla työpaikallani sairaalassa on aina ollut selvää, ettei politiikka tai uskonto kuulu potilastyöhön. Pidempiaikaisissa yksiköissä, joissa on kyseessä yksilön loppuelämän koti, tilanne on epäselvempi. Voiko yksikössä työskentelevä ja ehdokkaana oleva nostaa puheenaiheeksi poliittisia kysymyksiä? Tai voiko oman ehdokkuutensa tuoda esiin töissä?
Mielestäni vastaus molempiin on ei. Ammatillinen etiikka hoiva- ja hoitotyössä estää käyttämästä omaa asemaa väärin. Tai toivottavasti estää. Kuulin tapauksesta, jossa pitkäaikaisen, tehostetun palveluasumisen yksikön kaikki asukkaat olivat halunneet käyttää äänioikeuttaan laitosäänestyksessä. Sehän on hieno asia! Paitsi että yksikössä hoidetaan muistisairaita ja hoitajana on kunnallisvaaliehdokas.
Päätin lisätä hoitotestamenttiini puoluekantani. Kiinnostaa kyllä hieman lakiteknisesti onko omia oikeuksiaan mahdollista rajata ennakoivasti. Ihmisyys on hauras ja sitä tulee kunnioittaa. Soisin kaikkien saavan toteuttaa loppuun saakka omia arvojaan.