Sairaanhoitajana kuntavaaleissa

En osaa lupaus- ja parannusretoriikkaa, enkä voi korostaa kokemustani lautakunta- tai valtuustotyöskentelyssä. Minulta puuttuvat poliittiset yhteydet. Ilmoittauduin ehdolle itse, koska ajattelin osaamiseni voivan olla hyödyksi Turulle.


No mitä sitten osaan? Näin sairaanhoitajana,

  • tiedän erittäin paljon terveyspalveluista, niiden nykytilasta ja mahdollisuuksista
  • tunnen järjestelmän pirstaloituneisuuden ja vaikeuden saada apua
  • ymmärrän henkilökohtaisen kohtaamisen ja ystävällisen asiakaspalvelun arvon
  • näen kaikki ihmiset tasa-arvoisina
  • arvostan erittäin paljon kaikkea työtä ja sen tekijöitä tehtyäni 20v käytännönläheistä ja vaativaa työtä kolmessa vuorossa
  • olen tottunut paineeseen ja priorisointiin
  • kouluttaudun jatkuvasti
  • tiedän, ettei kaikki ole aina yksilöstä itsestään kiinni
  • yritän aina työssäni parantaa tilannetta ja nähdä mahdollisuuksia kehittää toimintaa.

Onko näistä ominaisuuksista sitten hyötyä kuntapolitiikassa? Varmasti. Saisiko niillä ääniä? Ehkä, mutta koska ne yhteydet puuttuvat enkä ole edes julkisuuden henkilö, tuskin kovin montaa.

Ihan vähän ahdistaa vaalien lähestyminen. Ei niinkään tuloksen kannalta vaan tämän markkinoinnin. Mutta hei! Parempi olla mukana omana itsenään alusta saakka.

Työ tekijäänsä kiittää

..vai kiittääkö? Sairaanhoitajana olen seurannut tiiviisti keskustelua hoitoalan työoloista ja hoitajapulasta mm. kotihoidossa. Tätä kirjoitettaessa Kuntarekryssä oli avoinna 54 sairaanhoitajan ja 37 lähihoitajan paikkaa Turussa.

Terveydenhuolto on mitä suurimmassa määrin tuottavaa, ilman sitä ihmiset eivät toipuisi takaisin työkykyiseksi tai pystyisi asumaan yhtä pitkään kotona Tämä tulos, hoidon vaikuttavuus on erittäin hankalasti mitattavissa. Ei voida tehdä kaksoissokkoutettua tutkimusta, jossa puolet potilaista jätettäisiin arvalla ilman hoitoa ja seurattaisiin millaiset vaikutukset sillä on yksilöön, perheeseen ja yhteiskuntaan.

Terveydenhuollossa tasapainoillaan tutkitusti vaikuttavan hoidon ja sen aiheuttamien kustannusten ristipaineessa. Julkisella terveydenhuollolla on velvollisuus käyttää vaikuttavia menetelmiä. Esimerkiksi vaikuttavaksi todettu, elintapamuutoksiin motivoiva ohjaus voisi vähentää potilaiden sairastumista mutta mikä organisaatio ja henkilöstöryhmä sen toteuttaa, millä ajalla ja mitä se saa maksaa? Tulos ei näy välittömästi ohjausta toteuttavassa organisaatiossa.

Niin miten tämä niihin avoimiin työpaikkoihin liittyy?

Terveydenhuoltoa on pyritty tehostamaan ottamalla käyttöön uusia hoitoja, lisäämällä tehtäviä ja vähentämällä välittömiä kustannuksia. Samanaikaisesti julkiselle puolelle ohjautuvat myös monisairaimmat ja vaativinta hoitoa tarvitsevat. Työ on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi mutta työn tekemisen mahdollisuudet eivät ole muuttuneet samaa tahtia. Meillä on edelleen yksi palkka samasta työstä, suoritti sen miten hyvin (tai huonosti) tahansa. Palkka määräytyy nimikkeen, ei osaamisen mukaan. Hoitajan mahdollisuudet suunnitella työtään tai vaikuttaa sen suorittamiseen ovat keskimäärin hyvin vähäiset. Perinteisesti hoitajan työn etu on ollut sen jääminen työpaikalle mutta tämäkin on muuttunut, sijaistilanteen ollessa hankala vapaa-ajalle tulee soittoja ja whatsapp-viestejä, joissa ehdotetaan lisävuoroja tai vuoronvaihtoja.

Olen odotellut tämänkaltaista työpaikkailmoitusta: ”Hei sinä terveysalan ammattilainen, tule meille töihin! Meille olet yhtiön tärkein voimavara ja käyntikortti asiakkaille. Kun sinä voit hyvin, myös asiakkaat saavat hyvää hoitoa. Työn prosessit on laadittu moniammatillisesti sujuviksi ja seuraamme ja kehitämme niitä jatkuvasti.

Luotamme työntekijöidemme ammattitaitoon mutta kukaan ei odota sinun osaavan kaikkea heti. Alkuun saat laajan perehdytyksen mentoriltasi ja hän pysyy myöhemminkin tukenasi. Haluamme tuntea työntekijämme ja tarjota sinulle mahdollisuuden kehittyä. Osaamisen kehittäminen näkyy sekä työtehtävissä että palkkauksessa.”

Soteuudistuksen pitäisi tuoda muutos palveluiden saatavuuteen ja järjestämiseen. Pidän tärkeänä, että muutosta tulee myös osaavan henkilökunnan hyvinvoinnista huolehtimiseen, sillä ilman heitä ei ole myöskään hoitoa ja hoivaa.